Naisten Box lacrosse maajoukkue EM 2026 - Prahan kuumuudessa
Prahan kuumuudessa
Kesällä 2024 Suomi teki historiaa osallistumalla naisten ensimmäisiin box lacrossen maailmanmestaruuskilpailuihin Uticassa, New Yorkissa. Kaksi vuotta myöhemmin Prahan EM-kisoihin matkustaneesta joukkueesta 14 pelaajalla oli kokemusta Utican historiallisesta MM-turnauksesta. Joukkue lähti turnaukseen kunnianhimoisin tavoittein. Kokemusta oli kertynyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja tavoitteena oli paikka mitalipeleissä.
Valmistautumista värittivät kuitenkin haasteet. Kanadalainen päävalmentaja Lesley Hawke, jolla on yli 25 vuoden kokemus lacrossen valmentamisesta eri tasoilla sekä box-, field- että sixes-lacrossesta, pääsi valmentamaan joukkuetta paikan päälle Suomeen vasta noin kuukautta ennen turnausta. Hänen osaamisensa ja näkemyksensä näkyivät nopeasti joukkueessa, mutta yhteistä aikaa jäi väistämättä vähemmän kuin oli alun perin suunniteltu. Hawken oli tarkoitus osallistua myös kevään SheBox-turnaukseen, mutta viime hetken lentoperuutus esti matkan. Jälkikäteen ajateltuna juuri nuo yhteiset päivät olisivat voineet olla arvokkaita joukkueen valmistautumisen kannalta.
Apuvalmentajana toimi Lassi Laitinen, jolla on yli yhdeksän vuoden kokemus lacrossesta ja erityisesti box lacrossesta. Laitinen oli mukana myös kevään SheBox-turnauksessa, jossa hän pääsi näkemään joukkueen pelaavan kansainvälisiä otteluita jo ennen EM-kisoja. SheBox tarjosi arvokasta kokemusta ja auttoi tunnistamaan sekä joukkueen vahvuuksia että niitä osa-alueita, joita Prahaan valmistautuessa haluttiin vielä kehittää
Turnauksen alkaessa Suomi kohtasi välittömästi uuden haasteen. Joukkueella oli käytössään vain yksi varsinainen maalivahti, sillä toinen maalivahti, Heli Vihervaara, liittyi joukkueeseen vasta turnauksen myöhemmässä vaiheessa. Avausottelussa Tšekkiä vastaan Milli Löfgrén torjui hurjaa määrää laukauksia paahtavassa helteessä, ja kenttäpelaaja Ina Jouppila siirtyi toisella puoliajalla maalille jakamaan vastuuta.
Prahan olosuhteet eivät tehneet turnauksesta helppoa. Turnauksen ensimmäisen viikon aikana lämpötila kohosi useana päivänä yli 30 asteen, paikoin lähelle 40 astetta. Samalla Suomi pelasi alkusarjassa kuusi ottelua kuutena peräkkäisenä päivänä. Tiukka ohjelma ja paahtava kuumuus muodostivat yhdistelmän, joka haastoi niin pelaajat kuin taustajoukotkin päivä toisensa jälkeen.
Kotijoukkuetta vastaan
Suomen EM-turnaus käynnistyi kotiyleisön edessä pelannutta Tšekkiä vastaan. Tunnelma oli heti ensimmäisestä aloituksesta lähtien äänekäs, ja kotiyleisö antoi omilleen runsaasti energiaa. Suomi sai kuitenkin otteluun unelma-alun, kun Inka Ulaska vei joukkueen johtoon jo reilun minuutin pelin jälkeen.
Tšekki onnistui vähitellen ottamaan pelin hallintaansa, ja lopulta ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon lukemin 25-2. Toinen Suomen maaleista kirjattiin Mari Käelle.
Seuraavana päivänä vastaan tuli Englanti. Tulos, 26-0, oli karu, mutta ei kertonut koko kuvaa ottelusta. Suomi onnistui rakentamaan tilanteita erityisesti ottelun alkuvaiheessa, vaikka viimeistely ei tällä kertaa tuottanut tulosta.
Kolmannessa ottelussa vastaan asettui Alankomaat. Lopputulos 17-3 ei heijastanut ensimmäisen erän tapahtumia, jossa Suomi pysyi hyvin mukana pelissä. Mari Käki, Venla Monto ja Inka Ulaska vastasivat Suomen maaleista.
Taistelutahto löytyi
Turnauksen neljännessä ottelussa Suomi kohtasi Irlannin. Loppulukemat 19-5 eivät tuoneet toivottua voittoa, mutta ottelu oli hyökkäyspelillisesti Suomen turnauksen vahvin esitys. Inka Ulaska viimeisteli hattutempun, Suvi Onne keräsi neljä tehopistettä ja joukkue pelasi rohkeammin kuin aiemmissa otteluissa.
Irlanti-ottelu antoi viitteitä siitä, että joukkue alkoi löytää yhteistä rytmiään vaikean turnausalun jälkeen.
Saksaa vastaan Suomi aloitti jälleen vahvasti. Suvi Onne tasoitti ottelun nopeasti 1-1:een, ja Inka Ulaska viimeisteli kolme maalia. Saksa karkasi lopulta 22-4-voittoon, mutta Suomen hyökkäyspelissä nähtiin jälleen onnistumisia.
Kuudentena peräkkäisenä pelipäivänä vastaan tuli Israel. Joukkueen kuormitus alkoi väistämättä näkyä, mutta Suomi jatkoi taisteluaan loppuun asti. Ainoasta suomalaismaalista vastasi Inka Ulaska.
Alkusarjan aikana Suomi haki vielä omaa pelillistä identiteettiään uuden valmennuksen alaisuudessa. Suurempia muutoksia nähtiin vasta Jížní Městossa turnauksen loppuvaiheessa, jolloin valmennus alkoi rohkeammin muokata hyökkäyksen kokoonpanoja. Puolustuspään pelaajia kokeiltiin hyökkäyksessä, ja Erika Orrelle haettiin uudenlaista roolia aloittajana. Muutosten taustalla oli pyrkimys löytää uusia tapoja murtaa vastustajien puolustuksia ja tuoda hyökkäykseen lisää vaihtoehtoja.
Viimeinen ottelu
Sijoitusottelussa Suomi kohtasi uudelleen Tšekin.
Lopputulos oli jälleen tšekkien hyväksi, tällä kertaa 15-2, mutta ottelun kuva oli erilainen kuin turnauksen avauksessa. Suomi puolusti aiempaa tiiviimmin, maalivahtipeli oli vakaampaa ja joukkue pystyi haastamaan vastustajaansa enemmän myös pallollisessa pelissä.
Tuloksellisesti turnaus ei vastannut joukkueen tavoitteita. Mitalipelit jäivät saavuttamatta. Samalla turnaus tarjosi kuitenkin tärkeän mittarin suomalaisen naisten box lacrossen nykytilasta.
Utican MM-kisojen jälkeen suomalaisilla oli perusteltu syy uskoa kokemuksensa olevan etu moniin eurooppalaisiin joukkueisiin verrattuna. Prahassa kävi kuitenkin selväksi, kuinka nopeasti laji kehittyy Euroopassa. Useat maat olivat ottaneet merkittäviä harppauksia eteenpäin kahden vuoden aikana, ja kilpailu oli kiristynyt kautta linjan.
Tästä huolimatta turnaus ei ollut pelkkää pettymystä. SheBox-turnauksessa Suomi onnistui kaatamaan Tokyo Box Lacrossen ja osoitti kykenevänsä ottamaan voittoja kansainvälisellä tasolla. Prahassa joukkue puolestaan joutui kohtaamaan vaikeuksia, tekemään muutoksia kesken turnauksen ja etsimään ratkaisuja haastavissa olosuhteissa.
Yksi turnauksen hienoista hetkistä nähtiin myös kaukalon ulkopuolella. Samalla kun Suomen naiset kävivät omaa taisteluaan EM-kaukalossa, kannustivat he äänekkäästi Suomen miesten joukkuetta tämän matkalla aina EM-hopealle saakka. Suomen box lacrosse -yhteisö oli Prahassa vahvasti läsnä, kentällä ja katsomossa.
Prahan tulokset eivät olleet sitä, mitä joukkue lähti hakemaan. Mutta joskus tärkeimmät opit eivät löydy sijoitustaulukosta.
"Vaikka tulokset eivät olleet sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan, mukaan tarttui valtavasti kokemusta. Seitsemän peliä kovia joukkueita vastaan opetti enemmän kuin mikään harjoitus voisi. Pelit haastoivat meitä niin henkisesti kuin fyysisesti. Teimme paljon hyviä asioita, mutta pienien virheiden kertyessä ratkaistiin pelejä. Jokainen ottelu antoi arvokkaita oppeja tulevaan. Pettymys on aina helpompi jakaa yhdessä joukkueen kanssa kuin käsitellä yksin. Olen kiitollinen tästä joukkueesta, joka taisteli loppuun asti jokaisessa pelissä."
-Suvi Onne, kapteeni
Jos Utica oli suomalaisen naisten box lacrossen historian ensimmäinen suuri luku, Praha oli seuraavan luvun alku. Joukkue sai konkreettisen kuvan siitä, missä Euroopan kärki tällä hetkellä menee ja mitä seuraavan askeleen ottaminen vaatii.
Matka jatkuu.
Caroline Sørensen
Joukkueenjohtaja
Joukkue 2026
Joukkueen jäsenet
1 Milli Löfgrén
2 Teija Alasalmi
3 Mona Lundahn
6 Iida Ulaska
7 Kata Bitter
8 Mia Reponen
10 Eveliina Lehikoinen
11 Maisa Penttilä
14 Erika Orre
15 Veera Siivonen
19 Venla Monto
20 Inka Ulaska
22 Ina Jouppila
23 Paula Pekkarinen
24 Mari Käki
27 Matilda Martin
32 Jessica Lehtonen
33 Suvi Onne
35 Heli Vihervaara
39 Mina Taipale
Päävalmentaja: Lesley Hawke
Valmentaja: Lassi Laitinen
Fysioterapeutti: Nicholas Avenido
Huolto: Jare Löfgrén
Huolto: Mika Kiviniemi
Lääkäri: Jaakko Kosunen
Joukkueenjohtaja: Caroline Sørensen
Uusimmat uutiset
